Aloitetaan meditoiminen asettumalla istuma-asentoon.
Otetaan mukava,
Mutta kuitenkin hyvä ryhti.
Voidaan ottaa muutama syvempi hengitys tähän alkuun.
Sitten voi sulkea silmät.
Ja palataan normaaliin hengitysryhtmiin.
Lähdetään skannaamaan kehoamme tähän ensi alkuun.
Käytetään hengitystä niin,
Että aina voi odotella,
Että sisähengityksellä tulee joku keho osaamme mieleen.
Ja uloshengityksellä annetaan se vähän rentoutua.
Aloitetaan kasvoista.
Sitten pääalaki.
Huomataan.
Uloshengityksellä rentoutetaan.
Sivut.
Takaraivo.
Kaula,
Etuosa.
Ja niska.
Hartiat.
Olkapäät.
Rintalihakset.
Ja lapaluitten takaselkälihakset.
Sitten seläsiipilihakset,
Jotka vettää hartioita alaspäin.
Tunnetaan sisähengityksellä.
Ja rentoutetaan uloshengityksellä.
Sitten keskiselkä.
Alaselkä.
Vatsalihakset.
Ja syvät vatsalihakset.
Sitten kylkilihakset.
Hauikset.
Kojentajat.
Ranteet ja sormet.
Voidaan ottaa vaikka pari hengitystä.
Siirrytään alaruumiiseen ja aloitetaan pakaroista.
Longankoukistajat.
Lantionpohjalihakset.
Reisiinloituntajat.
Ja nivusti.
Eli aina huomataan sisähengityksellä ja uloshengityksellä päästetään rennoksi.
Ja jatketaan etureilistä.
Takareit.
Sääreen etuosa.
Pohkeet.
Ja lopuksi varpaat ja jalkapohja.
Noin.
Hyvä.
Toivottavasti ollaan nyt rentona ja asetuttu tähän tilaan.
Mennään seuraavaksi tutkimaan sitä,
Että mitä se huomion käyttäminen oikeastaan on.
Ja käytetään tässä kysymyksiä apuna tässä huomion herättelyssä.
Lähdetään sellaisella kysymyksellä liikenteeseen,
Kun kysytään,
Että onko minä hereillä just nyt?
Onko minä tietoisesti läsnä tässä hetkessä?
Ja jos vastaus on kyllä tai huomaa,
Että on hereillä,
Niin sitten voidaan kysyä jatkokysymys,
Että millaista se hereilläolo on?
Millaista se tietoinen läsnäolo on?
Katsotaan,
Tuleeko siihen kysymykseen joku vastaus tuntemuksena tai ehkä tulee joku sana mieleen siitä,
Että miltä se tuntuu.
Jos löytää itse asiassa ajattelemassa jotakin asiaa,
Niin nimetään se ajatus.
Eli jos on jotenkin uninen ajatus,
Niin sitten sanotaan,
Että uninen ajatus.
Jos miettii jotakin keskustelua,
Niin sitten se on keskusteluajatus.
Annetaan sille joku nimi ja kysytään uudestaan nämä kysymykset,
Että onko minä läsnä just nyt?
Onko minä hereillä?
Ja jos vastaus on kyllä,
Niin kysytään,
Että millaista se hereilläolo on?
Tehdään kierros meidän aistikokemuksissa niissä asioissa,
Joista yleensä meidän tietoisuus koostuu.
Ja lähdetään näkemisen kokemuksesta.
Voidaan tällä kertaa kysyä,
Että millaista näkeminen on?
Nyt kun me ollaan silmät kiinni,
Niin todennäköisesti ne sanat sille tilalle on,
Että se on pimeä.
Mutta me huomataan,
Että siellä jotakin liikettä tapahtuu koko ajan.
Ehkä se kuvaus on sitten,
Että eloisa.
Ne annetaan nimetään ne eri aspektit siitä näkemisen kokemuksesta,
Mitä me huomataan,
Että siellä on.
Sitten siirrytään kuulemiseen aistikokemukseen.
Ja taas kysytään,
Että millaista kuuleminen on?
Mitä eri asioita täältä meidän kuuluaistissa löytyy?
Ja voidaan alkaa nimeää ne kaikki asiat.
Jos kuuluu jotakin putkien semmoista huminaa,
Niin nimeää ne.
Tai jos kuulee liikenteen ääniä,
Niin sitten voi sanoa,
Että liikenteen ääniä.
Ja kohtaa löytää kaikki ne eri äänet sieltä kokemuksesta.
Ja kaikille antaa jonkun nimen.
Sitten voidaan mennä tuntemisen kokemukseen.
Meillä on tuntoaisti.
Me tunnetaan meidän keho.
Me voidaan kysyä,
Että mitä meistä tuntuu?
Mitä tuntemuksia täällä on?
Ja voi olla itse ihan rentona ja katsoa,
Että seuraako sitä itse kysymysestä jotakin tuntemuksia.
Ja taas voidaan lähteä nimeämään ne eri tuntemukset,
Mitä sieltä löytyy.
Voi vammata,
Että on hengityksen tuntemukset,
Istumisen tuntemukset.
Onko meillä jotakin mielialaa,
Tuntemuksia tai emootioita?
No on hyvä.
Me ollaan nimetty suunnilleen kaikki asiat meidän kokemuksessa.
Me ollaan käyty semmoinen kierros.
Palataan nyt uudestaan takaisin siihen kysymykseen,
Että onko mä hereillä?
Onko täällä tietoista läsnäoloa juuri nyt?
Ja jos vastaus on kyllä,
Niin voi kysyä taas sen jatkokysymykseen,
Että millaista se on olla hereillä?
Millaista se läsnäolo on?
Ja löytääkö sille jotakin adjektiivejä?
Pystyykö senkin nimeämään?
Se voi olla väsynyttä.
Tai kirkasta.
Voi olla suppeaa.
Tai tosi laajaa ja avaraa.
No sehän on ok sanoa,
Että se on vaan tämmöistä.
Ei tälle oikein ole mitään omaa sanaasa.
Sillä on vaan sanoa,
Että tämmöistä.
Ja aina kun löytää itsensä ajatuksista,
Niin taas nimeä ja ajatuksen kysyy.
Onko minä tässä hetkessä?
Ja vastaus.
Kun pitäisi olla kyllä.
Tai jos se on kyllä,
Niin kysyy sen,
Että millaista se on olla tässä hetkessä?
Joo,
Hyvä.
Tämä harjoitusosio oikeastaan oli tässä.
Tähän voi lopettaa,
Jos on kiire päivä.
Mä vähän puhun siitä,
Että mikä tässä harjoituksena oli ajatuksena.
Eli tuo kysymys,
Että onko mä läsnä?
Se voi alkaa opettaa meille sitä,
Että me tunnistetaan se,
Että milloin läsnäolo,
Milloin se mindfulness on oikeasti paikalla.
Ja milloin se ei ole paikalla.
Se voi olla läsnä jossakin meidän aistikokemuksessa.
Tai sitten me voidaan vaan olla jotenkin yleisesti läsnä.
Ja se voi olla vähän erilaista,
Kun olla jossain tietyissä vaikka kuulemisen aistimuksissa kiinni.
Ja me käytettiin noita kysymyksiä.
Ja ajatus näissä kysymyksissä on se,
Että me koitetaan itse rentoutua.
Ja antaa se kysymys tekee sen työ meidän puolesta.
Ja me voidaan oppia sellaista,
Että me poistetaan se ylimääräinen tekeminen meidän meditoimisesta.
Monesti kun me tullaan meditaatioon,
Niin meillä on jotakin sellaisia ajatuksia tai toivomuksia,
Mitä me välttämättä itsekin aina huomataan.
Että olisi kiva,
Kun tämä tuntuisi tältä.
Olisi kiva,
Kun mä saisin rauhaa ja helppoutta.
Valitettavasti se toivominen ei oikeastaan tee siellä juuri mitään.
Se on vain sellaista ylimääräistä.
Tällä tekniikalla,
Että me kysytään se kysymys ja antaa se kysymys vastaan itse itsensä.
Me opitaan siihen,
Että me ei tehdä sitä ylimääräistä työtä.
Me voidaan oppia,
Että läsnäolo itsessään on jotenkin tosi erityistä.
Ja siinäkin voi olla jotenkin tosi iloista.
Vaan siinä,
Että huomaa,
Että mä oon just nyt paikalla.
Ja voi oppia siihen,
Että riittää,
Että kaikki mitä tarvitaan siihen,
Että löytää tiesi tähän hetkeen,
Niin kysyy sen kysymykseen.
Onko mä nyt läsnä?
Näitä voi sitten ihan arkielämässäkin esittää itselleen näitä kysymyksiä.
Katsotaan vastaako ne itse itseensä.
Kiitos teille tästä harjoituksen tekemisestä ja minun kuuntelemisesta.
